Subaru – Suunnistajan Valinta

Suunnistajien Facebook-sivustolla käytiin alkusyksyllä keskustelua siitä, mikä automerkki tukee lajin harrastamista parhaiten. Keskustelu eteni harvinaisen yksimielisissä merkeissä ja päättyi ytimekkääseen kommenttiin: “Subaru – suunnistajan valinta”.

FOTO & TEKSTI: HELI HEIKKILÄ KUVAT: TOMI PIETILÄ
MARRASKUU 2024

Mutta mitä väliä automerkillä? Suunnistajahan hakee rasteja maastosta lihasvoimin. “Autolla on väliä, sillä suunnistustapahtumat järjestetään usein syrjäseuduilla ja niiden keskukset pysäköintialueineen rakennetaan monesti maasto-olosuhteisiin”, kertoo Espoon Suuntaa edustava eurajokelainen Marko Mikkola.

Sateisina kisaviikonloppuina parkkipaikkoina käytetyt pellot liettyvät helposti, jolloin suunnistajien autoja vedetään ja työnnetään urakalla kohti kovempaa maata – ellei niistä löydy nelivetoa. “Jos sellainen löytyy, ottavat ne osaa hinaushommiin”, todettiin myös nettikeskustelussa.

Autojen kiskominen kurapelloista ja pehmeästä hiekasta on tuttua puuhaa myös reilut 40 vuotta suunnistusta harrastaneelle Mikkolalle, jonka taloudesta löytyy tällä hetkellä Subarun uusimman sukupolven Outback. Sitä edelsivät kaksi pitkään palvellutta Outbackia, yksi Subaru Levorg sekä ensimmäisenä Subaruna perheeseen vuonna 2008 hankittu Impreza WRX STI. Voidaan siis puhua jonkinasteisesta merkkiuskollisuudesta sekä suunnistuksen suhteen varsin vahvasta kiintymyksestä.

“Lajissa viehättää sen haasteellisuus” Mikkolan kiinnostus Subaruita kohtaan sai alkunsa niiden rallimenestyksestä, suunnistuksen pariin hänet puolestaan ohjasivat vanhemmat. Autojen kanssa oli odoteltava hetki, mutta suunnistusharrastus vei 9-vuotiaan nuoren miehen mukanaan saman tien.

“Lajissa viehätti erityisesti sen haasteellisuus. Vaikka homma oli periaatteessa hallussa, metsässä saattoi tapahtua mitä vain; välillä tuli nappisuoritus ja välillä taas virheitä, mikä sai yrittämään aina uudelleen ja uudelleen”, Mikkola muistelee.

Vaikka suunnistuksessa tuntui kaikki olevan kohdallaan, kaipasi tekniikkaan kallellaan oleva Mikkola lajiin hieman lisää maustetta ja vauhtia.

Suunnistus saikin uuden ulottuvuuden ensimmäisten maastopyörien saapuessa markkinoille 80-luvun puolessavälissä. Hiihtosuunnistajat kehittelivät niiden avulla lajilleen kesäharjoittelumuodon, ja niin suunnistuksen periaatteet ja ideologian, ajotekniikan sekä polkupyörämekaniikan yhdistävä pyöräsuunnistus sai alkunsa.

“Se kolahti heti. Pyöräsuunnistus edellyttää fyysistä kuntoa ja ongelmanratkaisutaitoja, kuten tavallinen suunnistuskin, mutta tuo välineiden suhteen varsin vaatimattomaan lajiin mukaan myös mekaaniset muuttujat. Tekniikka yhdistettynä suunnistukseen lähestyykin jo täydellistä harrastusta”, kuvailee Mikkola.

Maastopyörät kehittyvät koko ajan, ja osa mielenkiinnosta lajia kohtaan syntyy Mikkolan mukaan myös niiden suhteen tehdyistä oikeista ratkaisuista.

Subaru keskittyy perusasioihin

Entä mihin perustui Mikkolan ensimmäinen Subaru-hankinta?

“Ratkaisu nojasi ensisijaisesti tekniseen tietoon, mutta myös lapsuuden mielikuviin rallimaailmasta sekä suunnistuksestakin tuttuun satunnaismuuttujaan, joka saapui tällä kertaa paikalle kolmen sateenvarjon kera”, kertoo Mikkola.

Mikkola asui tuohon aikaan vaimonsa kanssa Japanin Naganossa, ja pariskunta oli päättänyt hankkia auton. Tähtäin oli Subarun Foresterissa, joka vetosi Mikkolaan paitsi ulkonäöltään, myös ominaisuuksiltaan, koska siitä oli mahdollisuus saada myös turboversio.

Kaksikko päätti kuitenkin antaa myös muille japanilaisille automerkeille mahdollisuuden. Satoi rankasti, eikä liikkeistä tahtonut saada palvelua, kunnes he saapuivat ystäväperheeltä lainatulla Subarulla saman merkkisen liikkeen pihaan. Sen myyjä kiiruhti sateenvarjojen kanssa heitä vastaan ja kysyi, onko autossa jokin ongelma. 

Ei ollut.

Eikä tullut ongelmia myöskään liikkeestä mukaan lähteneeseen Imprezaan – Mikkolan lapsuuden unelma-autoon, joka seisoi houkuttelevasti koeajoautojen rivistössä ja kiilasi ohi Foresterin suoraan Mikkolan sydämeen.

“Se oli yksinkertaisesti pakko saada”, naurahtaa Mikkola. Imprezaan vaihdettiin sen elinkaaren aikana iskunvaimentimet, mutta muutoin sille riittivät säännölliset määräaikaishuollot – kuten on riittänyt kaikille muillekin sen jälkeen Mikkolan perheeseen hankituille Subaruille.

“Turvallisuus, luotettavuus ja kestävyys – siinä syyt, jotka kallistavat vaakakupin aina kyseisen automerkin puoleen”, luettelee Mikkola. “Subaru ei perinteisenä japanilaisena autonvalmistajana kikkaile pienten sisustusmuutosten kanssa, vaan panostaa perusasioihin, josta mainiona esimerkkinä on sen kehittämä turvallisuutta ja ajomukavuutta merkittävästi parantava EyeSight -avustinjärjestelmä”.

Myös muotoilu ja avarat sisätilat saavat kiitosta, sillä jos auto palvelee hyvin harrastusta, jossa tarvitaan runsaasti tilaa varusteille, toimii se myös arjessa.

 “Outbackissa on reilu maavara, mutta auto ei kuitenkaan nouse liian korkealle. Saan helposti nostettua sen katolle neljä pyörää ja sisään vielä kaksi samanmoista”.

Ja sitten se jatkuva nelivetoisuus, mistä autonvalmistaja ehkä tunnetaan parhaiten.

“Suunnistuskilpailujen pysäköintivastaavat ovat oppineet tuntemaan Subarut. Monesti on käynyt niin, että huomatessaan Subarun lähestyvän he ohjaavat sen kauempana sijaitsevien kovapohjaisten parkkipaikkojen sijaan lähemmäs kilpailukeskusta, kirjaimellisesti kantojen päälle. Mutta sehän sopii meille”, Mikkola naurahtaa.

 

Entä miten tästä eteenpäin?

“Suunnistus, samoin kuin pyöräsuunnistus ovat siinäkin suhteessa mainiota lajeja, etteivät ne edes kilpailutasolla katso ikää. Joten jos vain paikat ja pyörät kestävät, tulee harrastus jatkossakin viemään ympäri Suomea ja jonkin verran myös ulkomaita”, suunnittelee Mikkola.

Eikä epäselvyyttä liene seuraavasta autostakaan. “Outback on paras kombinaatio, mitä autosta saattaa kuvitella, ja lataushybridiversio vielä parantaisi kokemusta, joten jään mielenkiinnolla odottelemaan, mitä sillä rintamalla tapahtuu”, Mikkola kiteyttää.

Mikkola saakin ensikäden tietoa automalleista suoraan Japanista, sillä pienen, mutta merkityksellisen eleen sateisella parkkipaikalla tehnyt Subaru-myyjä jäi perheen hyväksi ystäväksi ja eteni myöhemmin liikkeen johtajaksi.