Seikkaile turvallisesti

Muistan, miten kerran keskustelin seikkailuista 95-vuotiaan isoäitini kanssa. Kerroin eräästä tutkimusretkestä, jossa kuljettiin viidakon läpi ja kiivettiin vuorelle. Isoäitini naurahti, kutsui retkeä uhkarohkeaksi ja vaikeni hetkeksi. 

 
TEKSTI & KUVAT: Annelie Pompe
MARRASKUU 2024

AMMATTI: Seikkailija, kirjailija, luennoitsija, valokuvaaja, opas, helikopterilentäjä. TUNNETTU SEURAAVISTA: Vapaasukelluksen maailmanennätys 126 m, saavuttanut seitsemän huippua (eli kiivennyt jokaisen mantereen korkeimmalle vuorelle) PERHE: Koira Doglas, kumppani, bonuslapsi HARRASTUKSET: Ulkoilu, kirjojen lukeminen
AJAA: Subaru Outback

Sitten hän sanoi: ”Minulle on seikkailu jo se, kun saan kengät jalkaan ja kävelen ulos ovesta”. Isoäitini oli siis myös eräänlainen seikkailija. Seikkailun ei välttämättä tarvitse olla vaarallista tai uhkarohkeaa, vaan siinä on enemmänkin kyse tietynlaisesta asenteesta. Seikkailu ei myöskään tarkoita riskien ottamista ja adrenaliinin jahtaamista.

Pikemminkin se edellyttää riskien välttämistä, valmistautumista asianmukaisesti, kunnollisten varusteiden käyttämistä, keskittymistä, luonnon kunnioittamista ja yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, joihin voit luottaa.

Luonnossa liikkuminen ei itsessään ole vaarallista, vaan ennemminkin täysin luonnollista. Vaaditaan kuitenkin kunnioitusta, tietoa ja suunnittelua, jotta kaikki sujuu varmasti turvallisesti. Seikkailuilla ja retkillä turvallisuus on aina tärkeämpää kuin määränpää tai tavoite. Kun kiipesin Mount Everestille, tavoitteenani ei ollut päästä huipulle, vaan päästä alas vuorelta.

Tällainen ajattelu parantaa myös ympärillä olevien ihmisten turvallisuutta. Emmehän halua kenenkään muun vaarantavan turvallisuuttaan auttaakseen meitä hädän hetkellä. Takaisin kääntyminen on aina sallittua. ”Parempi katsoa kuin katua”, kuuluu mottomme vuorikiipeilyssä, jos sää muuttuu tai joku voi huonosti. Olen kääntynyt takaisin monilta vuorenrinteiltä ja keskeyttänyt retken monesti, kun olen arvioinut riskin olevan liian suuri. Samaan tapaan vältän vaaratilanteita autoilijana. ”Turvallisesti kotiin” on tavoitteeni sekä seikkailuilla että automatkoilla.

Seikkailijan elämässä valmistautumiseen kuluu enemmän aikaa kuin itse seikkailuun. Seikkailu on sitä hauskempi ja turvallisempi, mitä paremmin siihen on valmistauduttu. Kun suunnitelmat on laadittu huolellisesti, asioita on harjoiteltu ja riskit on kartoitettu, voit nauttia olostasi tien päällä, pitää huolta matkatovereistasi, tavata uusia ihmisiä ja ihailla ympäröivää luontoa.

Myös varusteisiin on voitava luottaa sataprosenttisesti. Niiden on toimittava niin hyvin, ettei niitä tarvitse edes ajatella. Valmistautumiseen kuuluukin varusteiden huoltaminen, jotta ne toimisivat mahdollisimman hyvin. Sama pätee autoiluun.

Turvallisuus edellyttää itsetuntemusta – ei pidä haukata liian isoa palaa, vaan kuunnella kehoa ja energiatasojaan. Myös henkisten voimavarojen tarkkaileminen on tärkeää. Keskittyminen on turvallisuuden kannalta avainasemassa. Seikkailulla keskittymisen herpaantuminen voi olla elämän ja kuoleman kysymys. Onneksi vuoristossa on harvoin matkapuhelinverkkoa, koska muutoin keskittymiskyky olisi useammin koetuksella.

Nykyään niin moni asia varastaa huomiomme, että keskittymiskykymme on huonompi kuin koskaan. Myös tässä on kiinnostava yhteys autoiluun – siinäkin keskittyminen on tärkeää ja joskus jopa elämän ja kuoleman kysymys. Mutta ei kai kukaan katsele puhelinta ajaessaan, eihän? Ympäristössämme on paljon sellaista, mihin emme voi lainkaan vaikuttaa. Voimme oikeastaan vaikuttaa vain siihen, mihin keskitämme huomiomme. Mikä ansaitsee huomiosi juuri tällä hetkellä?

Viimeisimmästä seikkailuretkestäni on jo useita vuosia, mutta uskon edelleen siihen, että seikkailussa on kyse ennemminkin mielentilasta kuin toiminnasta. Uuteen metsään lähteminen koirani kanssa on seikkailu. Uuden työn vastaanottaminen on taatusti seikkailu. Mikä tahansa uusi asia voi osoittautua seikkailuksi.

Käytän myös päivittäin seikkailuista tuttuja turvallisuuskäytäntöjä. Tarkistan riskitekijät, kuten sään, tekniikan, stressitason ja liikenteen. Valitsen turvallisen vaihtoehdon vaarallisen sijaan ihan siitä syystä, että elämä on niin hauskaa, enkä todellakaan halua vaarantaa omaani tai muiden henkeä.